Suuren persenäyttelyn lähtökohtana on kaikkien perseiden pyhyys niiden koosta, koostumuksesta, iästä ja tarinasta riippumatta.

Suurta persenäyttelyä, samoin kuin projektin aikana syntynyttä Perse-kirjaa, voidaan pitää perseennäyttönä yksipuoleiselle persekuvastolle sekä vääristyneille kehonkuville, jotka johtavat pahimmillaan häpeään, kateuteen, itsesyytöksiin, katumukseen, syömishäiriöihin, fitnessvouhotukseen tai johonkin muuhun itsensä rääkkäämiseen. Mutta miksi? Jonkin todellisen ongelman takia, vai vääristyneen kehonkuvan takia? Kehoon ja perseeseen liittyvät ongelmaan eivät siis ehkä olekaan kehossa ja perseessä, vaan ihmismielessä. Vaikka onhan se perseestä, jos ihmisen ei ole hyvä olla kehossaan, elämän mittaisen vaelluksen tomumajassaan.

Suuri persenäyttely kehottaa rakastamaan itseään ja kunnioittamaan kehoaan, olipa perse tai keho millainen tahansa.