Näyttelyssäni olen kuvannut hetkiä, joissa tunteiden symmetria visualisoituu joko konkreettisesti tai tunnelman tasolla. Esitän muotokuvia yli 70-vuotiaista lapsuudenystävistä ja kohtauksia nuorempien kanssa, joissa hauraat yhteiset kokemukset rakentavat identiteettiä.

Projekti sai alkunsa, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainassa, mikä muutti Euroopan turvallisuustilanteen. Tämä herätti minussa halun lähestyä havaintojen tekemistä pehmeämmin kuin koskaan aikaisemmin. Myös taiteen kuluttamiseni kokemus muuttui, erityisesti valokuvan, missä katseen näkökulmalla on keskeinen rooli.

Lapsuudenystävien muotokuvissa ihmiset katsovat toisiaan silmiin vuosikymmenten ystävyyden läpi, ja minä valokuvaajana kohdistan katseeni heihin. Ystävän suora katse on syvä ja monipuolinen kokemus. Ystävän katse voi olla työkalu, jonka avulla ymmärrämme kokemuksia ja tunteita. Se voi myös muistuttaa ajan kulumisesta, muutoksesta, kunnioituksesta ja rakkaudesta.

Nuorten asetelmissa –keltaisessa valossa hehkuvissa kaupunkikuvissa– yhteenkuuluvuuden tunne on lähellä. Yhdessä koetut hetket ovat keskeinen osa ymmärrystämme maailmasta. Ystävien yhteinen tunnekokemus voi syntyä, kun he kykenevät syvään empatiaan toisiaan kohtaan. Lämpimät kuvat yrittävät toisintaa ja todistaa tuota hetkeä.

Maisemakuvat kulkevat saman tunneperäisen maaston läpi kuin muotokuvat. Esimerkiksi Hiljaiset teinit -kuva rinnastetaan maisemakuvaan, jossa kypsät, pehmeät luumut lepäävät kovalla asfaltilla. Ne kertovat ajasta, hauraudesta ja muistoista.