Iiro Immonen: Route 6540
20.8.-13.9.2020
Hiljaisen maantien estetiikka kutsuu pysähtymään
Route 6540 on dokumentaarinen valokuvaprojekti maantie numero 6540:stä, joka sijaitsee pohjoisessa Keski-Suomessa, 140 kilometriä Jyväskylästä pohjoiseen. 22 kilometriä pitkä maantie on kiemurteleva, pomppuinen ja eloisa tie keskellä syviä metsiä ja laakeita suoalueita. Idyllinen luonto vietteli tutkimaan klassista postikorttimaisemaa tarkemmin.
Asuessaan reilu kaksi vuotta Keski-Suomessa, helsinkiläissyntyinen Iiro Immonen alkoi etsiä ihmisen jättämiä jälkiä, välttämättömiä rajamerkkejä, sähkötolppia: muokattua maisemaa. Maantie numero 6540 tarjosi pääkaupunkiseudun betonilähiöille eksoottisen vaihtoehdon, joka seesteisyydessään innosti tarkastelemaan luonnon ja ihmisen yhteiseloa.
Tieltä on vaikea eksyä, siksi se myös tuntui helpolta tavalta rajata Immosen työskentelyä. Route 6540 on oodi itsestäänselvänä pidetylle infrastruktuurille, jonka estetiikka jää usein huomaamatta. Tien viehättävyys kumpuaa sen hiljaisuuteen kätkemistä jäljistä, jotka herkeämättä heijastavat ihmisen näkemyksiä yhteiskunnan perustarpeista.
Näyttely on osana Iiro Immosen maisterin lopputyötä Aalto-yliopiston valokuvataiteen osastolle.
Työskentelyä ja näyttelyä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto sekä Finnfoto
Aleksi Rytkönen, Arki jossain muualla -katukuvausta Keniassa
20.8.-13.9.2020
En etukäteen suunnitellut tätä näyttelyä. Se vain tapahtui.
Olin työmatkalla Keniassa, Intian valtameren rannikolla Malindin kaupungissa ja Lamun saarella. Olin osa YLEn rahoittamaa työryhmää, joka oli tekemässä lyhytelokuvaa. Tämä oli ensimmäinen kertani Afrikassa ja olin täysin lumoutunut näkemästäni.
Minulla oli kamerani mukana, joten syöksyin aina työpäivän jälkeen niin sanotusti kylille. Tutkimaan.
Ympäristö oli kaikkine väreineen, muotoineen ja ihmisineen minulle tietenkin vieras. Silti näin siinä jotain tuttua: ihmisten tavallisen arjen omassa ympäristössään.
Katukuvauksen (ei yhtään lavastettua tilannetta) keinoin yritin parhaani mukaan vangita tämän vierauden ja tuttuuden yhdistelmän. Halusin luoda kuvia, jotka houkuttelevat katsomaan, ihastumaankin, mutta jotka sitten herättäisivät eksotiikan alta samaistumaan. Näyttelyn tarkoitus on yhdistää ja näyttää samankaltaisuuksia, ei keskittyä eroihin. Arki on arkea kulttuurista ja maasta huolimatta.
Rajaus ja kompositio on minulle kaikki kaikessa. Halusin yksinkertaisesti yhdistää ihmiset ja ympäristön oikealla hetkellä, jotta kuva puhuisi katsojalleen mahdollisimman paljon, kertoisi saman kuin minulle silloin kun päivystin kamerani kanssa.
Minulle valokuvaus tarjoaa rauhaa. Aikaa ja tilaa kaoottisen, pirstaleisen, hätäisen kiireisen ja pinnallisen digitaalisen kuvavirran vastapainoksi. Itse ainakin tarvitsen suuria pintoja ja puhuttelevia kuvia, joiden äärelle keskittyä kännykän näytöllä ohi virtaavan kuvatulvan sijaan. Toivon voivani tarjota muille samaa.
Näitä kuvia ei ole vielä ollut missään esillä.