Anni Kinnunen THE GREAT ESCAPE
Oululaisen kuvataiteilija Anni Kinnusen (s. 1978) tärkein väline on valokuva, mutta hän työskentelee myös videon ja installaatioiden parissa. Kinnusen teokset muodostavat laajoja sarjallisia kokonaisuuksia, joiden parissa hän voi työskennellä vuosia. Yksi tällaisista teemallisista kokonaisuuksista on Ihmisen ja luonnon välistä vuorovaikutusta käsittelevä The Great Escape.
The Great Escape on kertomus siitä, miten ihminen on vähitellen etääntynyt luonnosta, maisema muuttunut näyttämöksi ja ihmisyys roolileikiksi. The Great Escape –sarjan surrealistisen värikkäissä valokuvissa yhdistyvät tyylikkäästi luonto, keinotekoisuus ja hetkellisyys. Kuvat eivät näytä todelta, mutta niiden tilanteet ovat aitoja, ei kuvankäsittelyohjelmalla luotuja. Teosten epätodellinen tunnelma heijastaa aikaamme, jossa muunneltu todellisuus on totta, emmekä aina tiedä mihin luottaa. Kinnunen leikittelee teoksissaan valokuvaan perinteisesti liitetyllä todenmukaisuuden odotuksella, mutta kuten taiteilija sanoo, kamera on vain tallennin ja vieläpä huono sellainen - taiteilija tekee kuvan.
Kuvasarjassa liikutaan luontoympäristössä, mutta luonto jää estradin osaan muoviperuukkien, glitterin ja savun taustalle. Teokset herättävät kysymyksiä luontosuhteestamme ja ekokatastrofin mahdollisuudesta. Miten kauas olemme etääntyneet luonnosta ja mitä luonnollisuus edes on? Mihin olemme menossa ja miten voisimme jatkaa tästä eteenpäin?
Vaikka taiteilija esiintyy kuvissaan itse, ne eivät ole omakuvia. Kuvien hahmot edustavat ihmistä roolileikeissään, heijastavat aikamme tunnelmia ja taiteilijan mielialoja. Kinnunen käyttää vartaloaan osana työskentelymetodiaan, jossa keho ja sen muisti muotoutuvat osaksi teoksia. Kuvissa nähtävä liike syntyy taiteilijan kehon liikkeiden kautta, tuoden samalla sattuman mahdollisuuden huolella valmisteltuihin kuvaustilanteisiin.
Kiinnostuessaan jostain aiheesta Kinnunen aloittaa työskentelynsä keräämällä tietoa, kunnes on valmis heittäytymään luovaan prosessiin. The Great Escape –sarjaa edelsi syventyminen aivojen toimintaan ja erityisesti siihen, miten näemme asiat omasta näkökulmastamme ja suhtaudumme välinpitämättömästi isoihin, etäisiksi kokemiimme asioihin.
Sarjan positiivisiin ja kepeisiin juhlahetkiin liittämämme ilmapallot, peruukit ja kimalteet saavat levottomuutta herättävän alavireen, kuin vertauskuvaksi vaikeille asioille joita emme halua nähdä. Voikin kysyä ovatko taiteilijan kuviinsa maalailemat epätodelliset näkymät loppujen lopuksi realistisempia kuin nykyinen ajatusmaailmamme.
Timo Takala - Kuppi kahvia
Timo Takalan videoteoksessa Kuppi kahvia päähenkilö valmistaa kupin kahvia; sekä kupin että kahvin. Päivän toimet alkavat ja keskeytyvät, kun aamukahvin juomiseen ei löydy yhtään puhdasta kuppia. Teos kuvaa vaihe vaiheelta uuden kupin syntyprosessin materiaalien metsästyksestä työvälineiden valmistukseen ja lopulta odotettuun palkintoon, kahvin juomiseen.
Kuppi kahvia on nykyihmisen elämänrytmiin suhteutettuna absurdiudessaan humoristinenkin teos, jonka taustalla on kuitenkin suurempia, joskin hyvin arkiseen elämään kietoutuvia kysymyksiä. Kahvikupin syntyprosessi paljastaa jotain suhteestamme esineiden ja materiaalien massatuotantoon, joka vapauttaa suuren osan vuorokautisesta ajankäytöstämme muuhun kuin tarvitsemiemme tavaroiden valmistamiseen.
Tämän vapautuneen ajan toki suurin osa meistä kuitenkin myy palkkatuloja vastaan vähintään välillisesti saman massatuotannon mahdollistamiseen, jonka pyöriä pidämme jälleen myös ansaitsemallamme rahalla pyörimässä. Takalan teoksen lähes käsityöläisromanttinen hahmo muuttuukin kulutusyhteiskunnan omituiseksi peilikuvaksi.
Teos ei kuitenkaan haikaile jonnekin nostalgian kultaamaan menneeseen aikaan. Vaikka kameran akkuja ja sähköjohtoja ei näy kuvissa, myös tasapainottelu kameran edessä ja takana – keskittyminen yhtä aikaa kuvaamiseen ja tekemiseen – pitää tekijän jalat tukevasti nykypäivässä. Takala hyödyntää työssään paitsi perinteisiä käsityömenetelmiä, myös tee-se-itse ratkaisuja, joiden jakamisen internet mahdollistaa. Itse tekeminen, materiaalien tuntu ja niiden kautta maailman lapsenomainen tutkaileminen ovat kiinteä osa Takalan taiteellista työskentelyä, jossa perinnetieto ja nykyteknologia yhdistyvät osaksi modernia käsityökulttuuria.